Tervehdys kaikki! YoYo on jälleen täällä ja valmiina julistamaan kuntoilun ilosanomaa kaikille! Kuten JJ aikaisemmassa postauksessa jo hieman paljastikin niin minulla on meneillään pienimuotoinen "rojekti", mikä sitten on aiheuttanut ehkä jonkinlaista liikehdintää koko tiimissä.
Meidän rakas Honya-sanimmehan on ollut oikeastaan jo edelläkävijä tämän asian suhteen, joten en voi sanoa olevani syypää tähän liikehdintään. Syytetään Honyaa suosiolla. Anyway, vietin viime elokuun Japanissa, mikä oli ihan ybersuperhuikeeta ja palasin Suomeen kohdatakseni vain synkkyyden ja kylmyyden. Tämän mukana tulivat myös lisääntynyt tietoisuus ylipainoisuudestani, ja lievän alakulon saattelemana päätin, että nyt saa riittää. Se, että olen otaku ei tarkoita, että minun pitäisi olla pallo, jonka rasvaprosentti on luokkaa 60%.
Viimeisen sysäyksen antoi muodonmuutoskuvat, jotka näin Facebookissa eräästä naisesta. Ajatukseni olivat tätä luokkaa. "Jos toi pystyy tohon, niin kyllä sitten minäkin!" Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Tiesin, etten onnistuisi projektissani yksin, joten en edes yrittänyt laihduttaa yksin. Jotkut pystyvät siihen, minä en. Ja se on fakta, jonka tiesin ja ymmärsin, joten hankin itselleni personal trainerin. Kyse ei ole halvasta huvista, mutta mielestäni mikään summa ei ole mitään verrattuna kaikkeen positiiviseen mitä tästä kokemuksesta olen saanut ja tulen saamaan.
Kauhun sekaisin tuntein menin siis lokakuun 29. päivä tapaamaan traineriani, Mikkoa. Hän oli tehnyt minulle treeniohjelman ja ruokavalio-laput valmiiksi, ja minun tehtäväkseni tuli noudattaa niitä prikulleen ja tulosta alkaisi tulla. Peloissani silmäilin lappuja ja mietin mihin olin oikein ryhtymässä. Liikuntaa oli paljon, verrattuna siis siihen, että aikaisempi liikuntani rajoittui hiiren klikkaamisen työpydän äärellä. Ruokaa piti syödä paljon, ja aluksi oli vaikeuksia saada kaikki syötyä. Namit jäivät unholaan, eikä se tuottanut minulle mitään ongelmaa, mikä oli tosi iso yllätys. Olen kuitenkin ikuinen sokerirotta.
Ohjeeksi annettiin, että lähtöpainon jälkeen seuraavan kerran suositetaan punnitus kuukauden päästä. En siis käynyt ensimmäisen kuukauden aikana kertaakaan vaa'alla, ja voitte kuvitella sen ihmetyksen kun kuukauden päästä tuijotin itkua pidätellen vaa'an lukemaa mikä näytti -4,9 kiloa. Tuo tuntui isolta pudotukselta, mutta nyt olen pudottanut painoani jo lähes 13 kiloa! Niin sitä vaan kroppa on lähtenyt muotoutumaan kun kuntosali on muodostunut toiseksi kodiksi ja aamulenkitkin menevät nykyään melko vaivatta. Mutta älkää silti kuvitelko, että liikunnasta olisi tullut minulle rakasta. Ehei. En edelleenkään nauti liikunnasta niin paljon, että voisin sanoa tekeväni tätä mielellään. Mutta tilanne on mikä on, ja jos haluan lisää tuloksia ja vielä joskus ylläpitääkin kuntoa, niin pakko se vaan on jotain harrastaa. Niin se vain menee.
Ja tähän toki joku tulee sanomaan, että voihan sitä olla laiha liikkumattakin. Toki. Jos haluaa näyttää kävelevältä luurangolta. Tupakka ja Pepsi Max on huippumalleille, kuntosali ja säännölliset ateriarytmit terveille, ja timmeille mimmeille ja kundeille. Niin että, bai bai läski-YoYo ja youkoso timmi YoYo. Ei ehkä vielä tänä kesänä, mutta oottakaapas vuotta 2014 ja yyterin biitsejä. Ciao.
Meidän rakas Honya-sanimmehan on ollut oikeastaan jo edelläkävijä tämän asian suhteen, joten en voi sanoa olevani syypää tähän liikehdintään. Syytetään Honyaa suosiolla. Anyway, vietin viime elokuun Japanissa, mikä oli ihan ybersuperhuikeeta ja palasin Suomeen kohdatakseni vain synkkyyden ja kylmyyden. Tämän mukana tulivat myös lisääntynyt tietoisuus ylipainoisuudestani, ja lievän alakulon saattelemana päätin, että nyt saa riittää. Se, että olen otaku ei tarkoita, että minun pitäisi olla pallo, jonka rasvaprosentti on luokkaa 60%.
Viimeisen sysäyksen antoi muodonmuutoskuvat, jotka näin Facebookissa eräästä naisesta. Ajatukseni olivat tätä luokkaa. "Jos toi pystyy tohon, niin kyllä sitten minäkin!" Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Tiesin, etten onnistuisi projektissani yksin, joten en edes yrittänyt laihduttaa yksin. Jotkut pystyvät siihen, minä en. Ja se on fakta, jonka tiesin ja ymmärsin, joten hankin itselleni personal trainerin. Kyse ei ole halvasta huvista, mutta mielestäni mikään summa ei ole mitään verrattuna kaikkeen positiiviseen mitä tästä kokemuksesta olen saanut ja tulen saamaan.
Kauhun sekaisin tuntein menin siis lokakuun 29. päivä tapaamaan traineriani, Mikkoa. Hän oli tehnyt minulle treeniohjelman ja ruokavalio-laput valmiiksi, ja minun tehtäväkseni tuli noudattaa niitä prikulleen ja tulosta alkaisi tulla. Peloissani silmäilin lappuja ja mietin mihin olin oikein ryhtymässä. Liikuntaa oli paljon, verrattuna siis siihen, että aikaisempi liikuntani rajoittui hiiren klikkaamisen työpydän äärellä. Ruokaa piti syödä paljon, ja aluksi oli vaikeuksia saada kaikki syötyä. Namit jäivät unholaan, eikä se tuottanut minulle mitään ongelmaa, mikä oli tosi iso yllätys. Olen kuitenkin ikuinen sokerirotta.
Ohjeeksi annettiin, että lähtöpainon jälkeen seuraavan kerran suositetaan punnitus kuukauden päästä. En siis käynyt ensimmäisen kuukauden aikana kertaakaan vaa'alla, ja voitte kuvitella sen ihmetyksen kun kuukauden päästä tuijotin itkua pidätellen vaa'an lukemaa mikä näytti -4,9 kiloa. Tuo tuntui isolta pudotukselta, mutta nyt olen pudottanut painoani jo lähes 13 kiloa! Niin sitä vaan kroppa on lähtenyt muotoutumaan kun kuntosali on muodostunut toiseksi kodiksi ja aamulenkitkin menevät nykyään melko vaivatta. Mutta älkää silti kuvitelko, että liikunnasta olisi tullut minulle rakasta. Ehei. En edelleenkään nauti liikunnasta niin paljon, että voisin sanoa tekeväni tätä mielellään. Mutta tilanne on mikä on, ja jos haluan lisää tuloksia ja vielä joskus ylläpitääkin kuntoa, niin pakko se vaan on jotain harrastaa. Niin se vain menee.
Ja tähän toki joku tulee sanomaan, että voihan sitä olla laiha liikkumattakin. Toki. Jos haluaa näyttää kävelevältä luurangolta. Tupakka ja Pepsi Max on huippumalleille, kuntosali ja säännölliset ateriarytmit terveille, ja timmeille mimmeille ja kundeille. Niin että, bai bai läski-YoYo ja youkoso timmi YoYo. Ei ehkä vielä tänä kesänä, mutta oottakaapas vuotta 2014 ja yyterin biitsejä. Ciao.
Mulla se on vaan FRESH POOTS, ilman tupakkia tietenkin kun en polta :D Ja nykyinen KickBoxing :D
VastaaPoista