JJ: Vanha Haba takaisin!

Ajattelin jatkaa samalla mallilla kuin Yo omassaan ja kertoa miksi minä lähdin kuntoilun tielle, mutta juu siis Honyahan on edellä käviä mutta SHH ette lukeneet tätä minun postauksestani, sillä Honya on vähän niin kuin veli minulle, joten en voi myöntää hänelle tälläisiä asiota, täytyyhän sitä aina jotain pientä rivalryä olla jengin jäsenillä. Niin minun syyni ovat täysin vastakohtaiset kuin Yo:lla sillä minä itseasiassa kyllästyin näyttämään kävelevältä luurangolta, yli kalpeine kasvoineni ja huomasin muutenkin ikävöiväni vanhoja lihaksiani. Siis teille kaikillehan on selvää että olen nyrkkeillyt juniorista asti isäni johdolla ja minulla olikin, kuin olikin jossain vaiheessa kunnon lihakset, sitten tuli syömishäirö ja vei ne loputkin. 

Syömishäiriö oli tosiaankin varhaisaikuisuutta eli sitä 17-18 vuoden ikää ja siitä pääsinkin yli itse, tajuttuani tilanteeni heikkouden, en edes jaksanut kulkea portaita ylös hengästymättä, opetin itseni syömään uudelleen ja aloitin nyrkkeilyn, taas habaa tuli, sitten alkoi koulu ja muutto Jykylän suuntaan ja siihen se nyrkkeilly jälleen jäi kiitos koulukiireiden ja sen faktan että siihen pieneen opiskelu boxiin ei todellakaan säkkiä saanut ja salilla käynnin teki mahdottomaksi pieni paikkakunta, jossa ei salia ollut. 

Siis onhan minulla habaa jos vähän pullistelen, mutta tavoitteeni on saada takaisin ne vatsalihakset ja käsi lihakset, jotka näkyvät pullistamattakin, ei mitään suuria vaan sellaiset sopusuhtaiset. 

Tavoitteeni onnistumiseksi olen aloittanut Vaasan kuntosalilla Kickboxingin ja täten saanut salikortin jolla minulla on kaikki valta, no ei nyt ihan vaan pääsen salille koska haluan 05-23. Kickboxingia minulla on 2 viikossa, mutta ajattelin lisätä urheiluani ja alkaa käymään salilla ehkäpä kolmesti viikossa, tiistaisen Kickboxing tunnin jälkeen ja sitten jotkut muut päivät, orpo olohan siinä tulee kun salille yksin pitäisi lähteä, mutta hey eiköhän siitäkin jotenkin selviä. Enkä todellakaan aio luopua säkin hakkaamisesta enään koskaan, se on yksi mielipuuhistani ja myöskin erittäin terapeuttista sanotaan vaikka että joku ottaa päähän, mutta et siltä hampaitakaan voi sisään lyödä niin hakkaa säkkiä jo helpottaa. 

Haluaisin tässä vielä sanoa jos laihtua miellytte urheilkaa ja syökää oikein. Älkää missään nimessä vaipuko syömishäiriön puoleen, se ei ole helppoa eikä mukavaa se, ja te joilla on syömishäiriöisiä tuttavia älkää missäään nimessä painostako heitä, koska se saattaa vain pahentaa asioita, niin se ainakin minulla teki, muistakaa siis esittää asiat niin että heillä on vaihto-ehto ja te ette ole heitä tuomitsemassa. Syömishäiriöstä on erittäin vaikea päästä eroon ja joskin myös mahdotonta, sillä myönnän että nuo kyseiset petolliset ajatukset putkahtavat mieleeni aika-ajoin, vaikka häiriöstäni on aikaa 6 vuotta. Itse kärsin anoreksiasta ja on tiedettävää että anorektikot yleensä peittelevät ruumiin osiaan joita eniten vihaavat/häpeävät näin minäkin tein ja teen kuulemma välillä vieläkin jos tunnen oloni kiusaantuneeksi, myönnän että jos olen bikinit päällä rannalla ja joku tuijottaa siirrän käteni automaattisesti vatsani eteeen, vähän niin kuin suojaksi. Sitä on mahdotonta sanoa mistä se alkaa ja miksi se alkoi, eräänä päivänä 17 vuoteni puolivälissä päätin vain että olen lihava ja thats it lopetin syömisen, pukeuduin tähän aikaan gootti tyylillä ja olin erittäin tarkka siitä että kukaan ei missään vaiheessa huomaisi tilaani, nyt olen ihan normaalissa kunnossa voin huomattavasti paremmin mitä uber luurankovuosinani, mutta lihaksia minulla ei paljon ole ja kuntoni on huono, ei tarvitse olla lihava että omaa huonon kunnon, joten siksi olen nyt matkalla takaisin vanhoihin lihaksiini ja atleettiseen elämäntapaan, okei ei liian olenhan nörtti.

MUISTAKAA SIIS SYÖKÄÄ KUNNOLLA, LIIKKUKAA JA OLKAA OMIA ITSEJÄNNE.
Ja ehkä jonain kesänä näette sen täydellisen Hwoarang cossin, from yours truly, JJ Over and out

YoYon "rojekti"

Tervehdys kaikki! YoYo on jälleen täällä ja valmiina julistamaan kuntoilun ilosanomaa kaikille! Kuten JJ aikaisemmassa postauksessa jo hieman paljastikin niin minulla on meneillään pienimuotoinen "rojekti", mikä sitten on aiheuttanut ehkä jonkinlaista liikehdintää koko tiimissä.

Meidän rakas Honya-sanimmehan on ollut oikeastaan jo edelläkävijä tämän asian suhteen, joten en voi sanoa olevani syypää tähän liikehdintään. Syytetään Honyaa suosiolla. Anyway, vietin viime elokuun Japanissa, mikä oli ihan ybersuperhuikeeta ja palasin Suomeen kohdatakseni vain synkkyyden ja kylmyyden. Tämän mukana tulivat myös lisääntynyt tietoisuus ylipainoisuudestani, ja lievän alakulon saattelemana päätin, että nyt saa riittää. Se, että olen otaku ei tarkoita, että minun pitäisi olla pallo, jonka rasvaprosentti on luokkaa 60%.

Viimeisen sysäyksen antoi muodonmuutoskuvat, jotka näin Facebookissa eräästä naisesta. Ajatukseni olivat tätä luokkaa. "Jos toi pystyy tohon, niin kyllä sitten minäkin!" Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Tiesin, etten onnistuisi projektissani yksin, joten en edes yrittänyt laihduttaa yksin. Jotkut pystyvät siihen, minä en. Ja se on fakta, jonka tiesin ja ymmärsin, joten hankin itselleni personal trainerin. Kyse ei ole halvasta huvista, mutta mielestäni mikään summa ei ole mitään verrattuna kaikkeen positiiviseen mitä tästä kokemuksesta olen saanut ja tulen saamaan.

Kauhun sekaisin tuntein menin siis lokakuun 29. päivä tapaamaan traineriani, Mikkoa. Hän oli tehnyt minulle treeniohjelman ja ruokavalio-laput valmiiksi, ja minun tehtäväkseni tuli noudattaa niitä prikulleen ja tulosta alkaisi tulla. Peloissani silmäilin lappuja ja mietin mihin olin oikein ryhtymässä. Liikuntaa oli paljon, verrattuna siis siihen, että aikaisempi liikuntani rajoittui hiiren klikkaamisen työpydän äärellä. Ruokaa piti syödä paljon, ja aluksi oli vaikeuksia saada kaikki syötyä. Namit jäivät unholaan, eikä se tuottanut minulle mitään ongelmaa, mikä oli tosi iso yllätys. Olen kuitenkin ikuinen sokerirotta.

Ohjeeksi annettiin, että lähtöpainon jälkeen seuraavan kerran suositetaan punnitus kuukauden päästä. En siis käynyt ensimmäisen kuukauden aikana kertaakaan vaa'alla, ja voitte kuvitella sen ihmetyksen kun kuukauden päästä tuijotin itkua pidätellen vaa'an lukemaa mikä näytti -4,9 kiloa. Tuo tuntui isolta pudotukselta, mutta nyt olen pudottanut painoani jo lähes 13 kiloa! Niin sitä vaan kroppa on lähtenyt muotoutumaan kun kuntosali on muodostunut toiseksi kodiksi ja aamulenkitkin menevät nykyään melko vaivatta. Mutta älkää silti kuvitelko, että liikunnasta olisi tullut minulle rakasta. Ehei. En edelleenkään nauti liikunnasta niin paljon, että voisin sanoa tekeväni tätä mielellään. Mutta tilanne on mikä on, ja jos haluan lisää tuloksia ja vielä joskus ylläpitääkin kuntoa, niin pakko se vaan on jotain harrastaa. Niin se vain menee.

Ja tähän toki joku tulee sanomaan, että voihan sitä olla laiha liikkumattakin. Toki. Jos haluaa näyttää kävelevältä luurangolta. Tupakka ja Pepsi Max on huippumalleille, kuntosali ja säännölliset ateriarytmit terveille, ja timmeille mimmeille ja kundeille. Niin että, bai bai läski-YoYo ja youkoso timmi YoYo. Ei ehkä vielä tänä kesänä, mutta oottakaapas vuotta 2014 ja yyterin biitsejä. Ciao.

Jaa niin tääkin oli olemassa :D

Moi lukijat jos meillä niitä yhtään on, the one only JJ here, kukaan ei oo mitään tännekkään sataan vuoteen kirjoittanut, luultavasti kiireiltämme olemme unohtaneet koko blogin olemassa olon quilty as charged. Kiireitä meillä on elämämme saralla riittänyt opiskelemmehan tällä hetkellä ahkerasti, minäkin kun aloitin Japanin opiskelun ja muitakin kiireitä löytyy sillä me kaikki olemme aloittaneet ns omat projektimme kuntoon pääsystä :D Saapa nähdä miten omalla kohdallani käy kun muut noudattavat tiettyjä ruokavalioita ja minä olen tietysti minä ja syön mitä sattuu ja mitä haluan. Minun harrastukseni tai kuntoiluni liittyy läheisesti yhteen rakkaimpaan kanppailulajiini eli nyrkkeilyyn ei suoranaisesti mutta kumminkin, onhan lajissa sana boxing, you do the math ;) Se oli Yo:n yhtäkkinen kunto innostus joka raahasi meidätkin mukaan ja haluamaan että koko pieni piskuinen ryhmämme näyttäisi hyvältä, minäkin huomasin ikävöiväni vanhoja vatsalihaksiani pömppikseni sijaan sekä vanhoja nyrkkeily aikaisia hauiksia, älkää nyt vetäkö mitään johto päätöksiä ei ne mitkään Swaitzeneggerit olleet vaan sopusuhtaiset kokooni ja painooni verraten, liika lihaskaan ei varsinkaan nais-ihmisellä ole omasta mielestäni kaunista katseltavaa...  Painon nostajat älkää suuttuko, mutta niin anyway tässä sitä ollaan opiskelu kiireiden ja kuntoilujen lomassa, ei pahemmin ole tullut kirjoiteltua, no okei myönnän olen vapaa-aikanani ennemmin kytännyt Supernaturalia, The big bang theorya ja Criminal Mindsia kuin kirjoittanut tänne mutta hei come on ihan niin kuin joku tätä shaipaa lukisi :D
Kofeiinin yliannostus sai minut luultavasti muistamaan koko blogin olemassa olon ja kirjoittelemaan tänne liirum laarumia. Aloitin juuri mielenkiintoisen kurssin Japanin kirjallisuuden historiasta, joten sen esseiden kanssa tulen vielä vähemmän kirjoittamaan tänne, mutta ehkä saan kaksi rakasta alamaistani kirjoittelemaan ja muistamaan tämänkin olemassa olon ja joo myönnän muistin blogin sen vuoksi että sain sähköpostiini ilmoituksen, happy?
Mutta siis puhuimme viime tunnilla Japanin varhaisesta kirjallisuudesta ja Gojikista jonka ensimmäinen osa on vähän niinkun meidän Kalevala eli kertoo kuinka jumalat Izanami ja Izanagi loivat Japanin 8 saarta ja muut jumalat, kuulemma on erittäin vaikea lukuista tekstiä, mutta oli kyllä mielenkiintoista mytologiaa I must say, muistutti aika paljon minua egyptistä ja kreikasta, mutta Japanilaisilla käänteillä.
Tarinassakin voi toki olla aukkoja siksi että siinä on käytetty monia sanoja joita ei enään meidän päivänämme ole käytössä, jotka ovat siis vaipuneet unholaan. Tarina siis meni jotenkin näin tai ainakin osa siitä :D Mitä mulla on huono muisti, joten live with it, jos kiinnostaa hakekaa kouluun tai lukekaa teos, jos kuulosti tylytä niin hey I'm JJ Black ;)
Niin siis Izanagi ja Izanami olivat sisarukset ja jumalpariskunta jotka loivat maan taivaan ja manalan väliin, he synnyttivät 8 saarta eli Japanin saaret ja muut jumalat. Tulen jumalaa synnyttäessään Izanami kuitenkin paloi ja joutui manalaan, Izanagi lähti pelastamaan rakastaan, mutta tällä oli niin hauskaa manalassa että ei halunnut lähteä pois ja Izanagikin meilkein jäi vangiksi, mutta oveluutensa ansiosta pääsi pois. Pois päästessään Izanagi lähti palaamaan taivaaseen mutta ennen sitä hänen piti peseytä ja puhdistautua. Pestessään vasenta silmäänsä syntyi auringon jumala Amaterasu, pestessään oikeaa silmäänsä syntyi kuun jumala Tsukiyomi ja pestessään nenäänsä syntyi myrskyn jumala Susanoo. Tarinahan siis jatkuu mutta hei en mä nyt sitä thän pysty kirjottaan :D Ihan samahan ois kun alkasin kirjoittaan kalevalaa uusiks tänne näin, joten vaan siteerasin kyseistä myyttiä ja kerroin sen pääpiirteitän muistista. Mytologiat ja muinaiset lorut ovat aina kiinnostaneet minua ja siksi tarina vaikutti mielenkintoiselta, ja ehkäpä jotain joka lukee tämän ne kiinnostavat myös ;)

Anyways Ladies and Gentelemen JJ has left the building, over and out!
http://www.youtube.com/watch?v=fhdCslFcKFU