Crazy Bedtime Stories.

Keskiyön jälkeen kirjoitettuja, hetki hetkeltä hullummiksi meneviä tekstejä voi syntyä vain oikeissa olosuhteissa; väsyneenä, kauhuelokuvan jälkimainingeissa, JJ:n ja YoYo:n saadessa käsiinsä tyhjän valkoisen paperin ja hullut ideat. JJ:n kirjoitukset sinisellä ja YoYo:n punaisella.

Kaksi kaverusta

Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö. Kaksi kaverusta yrittivät keksiä tekemistä.
He olivat tunteneet toisensa jo kauan, ja yleensä heillä ei ollut puutetta tekemisestä. Tänään oli kuitenkin toisin. Sade piiskasi äänekkäästi ulkona, ja kaverukset istuivat tylsistyneinä sohvalla.
He vaelsivat pihalle katsomaan kuka siellä niin äänekkäästi mökästi. He yllättyivät löytäessään pihalta pelkkää tyhjyyttä. Peloissaan he ryntäsivät takaisin sisätiloihin, ja istahtivat jälleen sohvalle, mutta tällä kertaa hengästyneinä ja säikkyinä. Sade tuntui piiskaavan taloa hetki hetkeltä yhä enemmän, ja kaverusten oli vaikea päätellä, mitkä äänet johtuivat sateesta, ja mitkä puolestaan jostakin muusta. Ennen kuin tytöt ehtivät kissaa sanoa, viereisestä huoneesta kuului äänekäs tömähdys.
Aargh, molemmat huusivat kunnes toisen kaveruksen silmät kirkastuivat: "Vihdoin Kaname-sama pehmoni on saanut elämän. Toivoin niin tähdenlennolta!" Mutta ennen kuin toinen kaveruksista ehti vastaamaan, toinen oli jo ehtinyt ovelle huutaen Kaname-sama, mutta heidän kauhukseen heidän edessään ei ollut Kuran Kaname, vaan jotain, mikä sai kaverukset melkein pissaamaan housuun. Kalpea, kuolaa valuttava, verenhimoinen Level E tuijotti tyttöjä pistävillä punaisilla silmillään.
Hiyaa! huutojen saattelemana tytöt kävivät päälle kuin yleiset syyttäjät, sillä heitä ei ketään mulkoillut, oli silmät sitten punaiset, keltaiset tai vaikka lilat, ja tälle tyypille se selviäisi vaikeimman kautta. Eivät tytöt turhaan olleet kasvaneet metsästäjä perheissä; toinen tytöistä vetäisi esiin katanan, joka oli melkein suurempi kuin tyttö itse, ja toinen löi kätensä yhteen ja erikseen, jolloin tyhjästä ilmestyi vanha nahkakantinen kirja. "Pian toivot, ettet olisi astunut tähän taloon", sanoi toinen tytöistä hyökätessään katana tanassa kohti punasilmäistä hirviötä. Toinen tytöistä puolestaan alkoi mumista, saaden vanhan kirjan sivut liikkumaan itsestään. "Hah, jopa mäkin pystyn tohon!" sanoi toinen tytöistä vakuuttumatta. "Niin just, jos sä haluat rispektiä niin näytä jotain parempaa." Siitäkös se tyyppi innostui ja pisti ranttaliksi, jolloin naapurin mummo kutsui poliisit, jotka veivät tytöt kamarille häiriökäyttäytymisen vuoksi. "MITÄ VITTUA; ME EI TEHTY MITÄÄN!! SE OLI SE LEVEL E, verenhimoinen vampyyri, joka tappaa kaikki, KAIKKI, ellei ME pysäytetä sitä!! Tätä eivät poliisit nielleet, eikä tuomari, joka passitti molemmat tytöt loppuelämäksi mielisairaalan suljetulle osastolle. Mutta pidä varasi... Tarina kertoo, että tytöt onnistuivat pakenemaan, ja saattavat tälläkin hetkellä odottaa oikeaa aikaa iskeä... Sinun sänkysi alla.

Kauan sitten, kaukana jossain.

Olipa kerran, kauan kauan sitten, kaukaisessa maassa , kauimmaisessa läänissä ja kauimmaisessa kylässä, kaukainen talo, jossa oli kauan kauan sitten asunut kaukainen tyttö, joka oli tullut kerran kauan kauan sitten sinne, kaukaisesta maasta. Koska tyttö oli kotoisin kaukaisesta maasta, kesti hänen puheensakin kauan, oli hänellä vähän tai paljon sanottavaa, sekä oli hänellä myöskin kaukaisia ystäviä, jotka olivat hieman omalaatuisia. Tälläkin kertaa hän löysi ystävänsä ahdistelemasta korealaista motoristia, joka pelkäsi heitä niin, että piiloutui häntä jahdanneen japanilaisen miehen selän taakse, mikä sai kaukaisen tytön ystävien nenät vuotamaan ja huutamaan: Yaoi! Yaoi! Yaoi!, mitä se ikinä tarkoittikaan. Paidat lentelivät, ja näkyi yhä enemmän ihoa... sekä verta, jota lensi ystävien sieraimista kaukaisen tytön kaukaisen talon lattialle. Keppi tanassa, toinen miehistä lähestyi toista miestä, ja samaa tahtia punehtui tyttöjen posket. Korealainen katsoi kauhuissaan ympärilleen; joko nuo kaameat tytöt, tai hänen perverssi japanilainen rivalinsa. Valinta kävi helposti, hänen ruskeat silmänsä vääristyivät kauhusta ja Yah huudon saattelemana hän yritti paeta. Tytöt huusivat hänen peräänsä:"Pysäyttäkää tuo bishounen!", ja kaukana asuva tyttö häpesi ystäviään. 
Yhtäkkiä maa alkoi täristä ja väristä. Maahan repesi isoja railoja, joista tytön kauhuksi ilmestyi valtavia lonkeroita, jotka kietoutuivat hänen ympärilleen, saaden tytön vaatteet repeytymään riekaleiksi. Tyttö alkoi itkeä ja parkua, hän huusi apua minkä keuhkoistaan lähti, ja hänestä alkoi tuntua ettei kukaan kuulisi häntä, mutta viime tinkaan paikalle saapui Vegeta, joka jysäytti lonkerot taivaan tuuliin Big Bang Attackillä. Jäljelle jäi vain tytön savuava, karrelle palanut alaston ruumis. Poliisit hämmentyivät löydöstään, mutta eivät koskaan saaneet kiinni tekijää, ja vielä tänäkin päivänä kaupungin yllä vaanii pelko, että kaukaisen maan polttosurmaaja iskee jälleen.

Ladan MYSTEERI 

Salaperäinen natina kuului yön pimeydestä. Pimeydestä pilkisti vain outo näky; mysteerinen vanha Lada, joka nitisi ja keikkui oudosti metsän siimeksessä. Myös metsän eläimet karttoivat tätä kyseistä Ladaa, sillä se oli jo viikottainen vieras keskellä korpea. Aina se keikkui ja nitisi, metsänvartijan mukaan se pelotti ja valtasi eläinten elinalueen. Mutta tällä kertaa sille tulisi stoppi, sillä olihan hän kunnioitettu metsänvartija , joka puolsi eläinten oikeuksia. Ja eläimiähän ihmisetkin olivat, ja metsänvartija puolsi erityisesti eläinten oikeuksia lisääntyä. Joten nähdessään mitä keinuvassa Ladassa oli meneillään, päätti metsänvartija istahtaa kannolle ja kuunnella luonnon ääniä. Siltikään hän ei saanut Ladan kuvatusta mielestään, se peto, jota Ladaksikin kutsuttiin, oli pysäytettävä. hän hiipi Ladan luo ja repäisi oven auki ja kauhukseen hän näkikin kaksi nuorta miestä sixpackin kimpussa. "Ei jumalauta, sä oot ku Jumalan lahja. Me ollaan yritetty saada näitä kaljoja tästä jo tunnin ajan, tuloksetta. Janohan tässä alkaa tulla." Metsänvartija tuijotti poikia epäuskoisesti; olivatko nämä pojat saaneet koko Ladan jytisemään touhuillaan. Nyt hänellä heräsi kysymys, mitä kammotuksia pojat tekivät Ladassa ja pelottelivat eläin raasuja. Suorasukainen metsänvartija kysyi pojilta suoraan: "Mitä oikein teitte autossa?". Apukuskin paikalla istunut punastui ja arasteli aihetta, mutta kuski tokaisimetsänvartijalle: "Mitä se sulle kuuluu. Et sä mikään kyttä oo. Jätä meidät touhilee rauhassa vanhus." "Jaa vanhus, antakaa kun vanhus näyttää teille mallia." Metsänvartija tarttui sixpackiin (enkä nyt tarkoita poikien vatsalihaksia) ja alkoi ähistä ja puhista. Lada heilui kuin viimeistä päivää, ja metsänvartijan otsalle alkoi muodostua hikipisaroita. Hän survaisi kunnolla, mutta pojat katsoivat hänbtä pettyneenä. "Hei ukko, etkö muka parempaan pysty? Kuski kysyi ja metsänvartija häpeissään pudisti päätään, ja katosi metsän siimekseen. "Niin just, juokse vaan karkuun luuseri!", kuski huusi ikkunasta samalla kun kaasutti Ladalla pois metsästä, niin että karvanopat heiluivat.